Kirja-arvio: A Whole New Mind

Executive Summary:

  • Läntinen maailma on siirtymässä informaatioyhteiskunnasta käsitteellisyyden aikakauteen
  • Tämä siirtymä mullistaa työllistymisen ja työnteon perusparametrit sekä yritysten liiketoimintaympäristön
  • Löytääkseen uudelleen roolinsa globaalissa työnjaossa, on kehittyneen maailmanosan hallittava älyllinen käsitteellisyys ja inhimillinen herkkyys
  • Uusi aikakausi vaatii työntekijöiltä ja yrityksiltä kuutta peruskyvykkyyttä: Muotoilu, Tarina, Sinfonia, Empatia, Leikki ja Tarkoitus

Kirja pähkinänkuoressa

Suomessakin syksyllä 2012 vierailleen ja Al Goren puheiden kirjoittajana toimineen TED-tähtiesiintyjän Daniel Pinkin teos A Whole New Mind kertoo erilaisista ajattelu- ja käyttäytymistavoista ja siitä miten näitä tulisi muuttaa maailman muuttuessa ympärillämme. Kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran Pohjois-Amerikassa 2005 ja on sen jälkeen saavuttanut suuren kansainvälisen suosion. Kirjan voi tilata vaikkapa täältä.

Kirjan taustaolettama ja samalla sen keskeinen viesti on, että kehittynyt maailmanosa on hyvää vauhtia siirtymässä informaatioyhteiskunnasta käsitteellisyyden aikakauteen (Conceptual Age). Tämän siirtymän taustalla vaikuttavat kolme megatrendiä ovat Yltäkylläisyys, Aasia ja Automaatio. Yltäkylläisyys ilmenee materiaalisten perustarpeiden tyydyttymisellä ja huomion siirtymisenä tavaran hyödyllisyydestä (utility) sen muihin piirteisiin. Aasian kilpailuetu sekä tavaran tuottamisessa että enenevissä määrin myös tietotyössä mullistaa työnteon perusparametrit läntisessä maailmassa. Tietotekniikan edistysaskeleiden myötä automaation vaikutukset eivät koske enää vain tuotantoa vaan ulottuvat myös korkean koulutustason palveluammatteihin.

Tällä siirtymällä on suuria vaikutuksia sekä ihmisiin yksilöinä ja työtekijöinä että yrityksen strategiseen johtamiseen. Informaatioyhteiskunnan tietotyöläiset kuten koodaajat, numeronmurskaajat ja sopimusten laatijat joutuvat väistymään ja antamaan tilaa aidosti luoville ja empaattisille työntekijöille. Strategisen johtamisen kannalta kyseessä on yhteen kietoutuneista sosiaalisista ja teknologisista megatrendeistä yhdistettynä etenevään globalisaatioon, jotka yhdessä vaikuttavat yrityksen toimintaympäristöön voimalla ja tavalla, jota ei voi jättää huomiotta.

Kriittiset uuden aikakauden orientaatiot ovat älyllinen käsitteellisyys (High Concept) ja inhimillinen herkkyys (High Touch) sekä yleensäkin ”oikeasta aivopuoliskosta kumpuavan” ajattelutavan saaminen tehokkaampaan käyttöön pois ”vasemmasta aivopuoliskosta kumpuavan” ajattelutavan varjosta.

Tarvittavat uudet kyvykkyydet ovat seuraavat:

  • Muotoilu – Pelkkä toiminnallisuus ei enää riitä. Sen sijaan tulee luoda jotakin, joka on kaunista, inspiroivaa ja tunteisiin vetoavaa.
  • Tarina – Pelkät faktat ja argumentit eivät enää riitä. Informaatiotulvassa viestintätaitojen merkitys korostuu. Hyvällä tarinalla voitat puolellesi mielet ja sydämet.
  • Sinfonia – Pelkkä analyysi ei enää riitä. Kyky synteesiin eli asiayhteyksien näkemiseen, ison kuvan hahmottamiseen ja perinteisten raja-aitojen ylittämiseen on yhä tärkeämpää.
  • Empatia – Pelkkä logiikka ei enää riitä. Tärkeäksi kilpailutekijäksi muodostuu kyky toisten ihmisten ymmärtämiseen, heistä huolehtimiseen ja yhteistyösuhteiden luomiseen.
  • Leikki – Vakavuus ja asiallisuus eivät enää riitä. Ammatillinen edistyminen riippuu yhä enemmän kyvystä huumoriin, nauruun ja leikkiin.
  • Tarkoitus – Materiaalisen hyvän kerääminen ei enää riitä. Elämän täyttymys tulee enenevissä määrin tarkoituksen oivaltamisesta ja henkisistä arvoista.

Kirja-arvio

Daniel Pinkin kirja on päällisin puolin hieman kummallinen yhdistelmä businesskirjaa ja itsensä kehittämisen aihepiiriä. Kirjan edetessä käy kuitenkin ilmi, että kyse on pitkälti yhdestä ja samasta asiasta: ihmisten muuttuessa myös yritysten liiketoimintaympäristö muuttuu. Liiketoimintaympäristöön vaikuttaa ihmisten muuttuminen sekä kuluttajina että työntekijöinä.

Liiketoimintaa ja henkilökohtaisia kyvykkyyksiä yhdistää myös yksi tekijä ylitse muiden: kilpailukyky. Maailman muuttuessa ympärillämme tulee pitää huoli näistä molemmista kilpailukyvyn tasoista. Mutta Pinkin viesti on suunnattu myös politiikan tekijöille. Huoli kansallisesta kilpailukyvystä on Suomen kohdalla nyt erityisen ajankohtainen ja kipeä. Kansallinen kilpailukyky puolestaan riippuu systeemisenä kokonaisuutena juuri noista yksilöiden ja yritysten kyvykkyyksistä (sekä muista viisaalla ja pitkäjänteisellä politiikan teolla vaikutettavista asioista, joista ei enempää tässä yhteydessä). Siinä se. Ympyrä sulkeutuu ja Pinkin kirjan potentiaali tämän kokonaisuuden hahmottamisen apuna alkaa kirkastua.

Lyhyt kuvaus kirjasta löytyy myös Wikipediasta, josta poimittuna osuva kuvaus: ”The book is part of a general movement in management literature to increasingly accept creativity and innovation as a source of business value.” Toisin sanoen, Pinkin kirja osuu suoraan Hannele Seeckin kuvaaman innovaatioparadigman ytimeen.

Edistääkseen viestinsä perille menoa Pink käyttää kärjistyksiä ja viittaa ihmisen aivopuoliskojen todellisiin ja oletettuihin eroihin: ”Why right-brainers will rule the future. Lawyers. Doctors. Accountants. Engineers. That’s what our parents encouraged us to become. They were wrong. Gone is the age of left-brain dominance.” Todellisuudessa kirjan viesti ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen, vaan korostaa nimensä mukaisesti kokonaisvaltaisuuden tärkeyttä. Siis ei enää vasemman puoliskon ylivaltaa vaan pikemminkin tasapainoa ja koko inhimillisen potentiaalin täysimääräistä hyödyntämistä. Teos ei ole myöskään anatomian oppikirja ja aivotutkimus on lopulta vain pienessä roolissa viitekehystä tuomassa. Toisaalta Pink ei suinkaan ole ainoa maailman muuttumista aivopuoliskojen roolituksen näkökulmasta lähestyvä. Iain McGilchristin mainio piirrosanimaatio kuvaa asiaa varsin viihdyttävästi.

Pinkin (ja McGilchristin) mukaan voidaan tunnistaa karkeasti kahden tyyppiset ajattelutavat: V-ohjautuva ajattelu (L-directed thinking) sekä O-ohjautuva ajattelu (R-directed thinking). Vasen puoli aivoja analysoi yksityiskohdat hyvässä järjestyksessä peräkkäin (sequential processing). Oikea puoli muodostaa kokonaiskuvan yhdessä hetkessä rinnakkaisesti (parallel processing). Usein käytettyä vertausta hyödyntäen vasen puolisko hanskaa ne tuhat sanaa, mutta vain oikea hahmottaa koko kuvan.

Todellisuudessa ihminen käyttää molempia aivopuoliskoja, mutta saattaa mieltyä jompaankumpaan. Loogiseen, järjestelmälliseen ja analyyttiseen ajatteluun mieltyneistä tulee usein insinöörejä tai lakimiehiä. Kokonaisvaltaisuuteen, ei-lineaariseen ja intuitiivisuuteen ajatteluun mieltyneistä tulee keksijöitä, viihdetaiteilijoita tai terapeutteja.

Pink (ja McGilchrist) kuvaa melko laveasti sitä, miten länsimainen traditio on jo pitkään suosinut V-ohjautuvaa ajattelua. Tämä on liittynyt esimerkiksi ammattien arvostukseen, mutta ennen muuta koulutusjärjestelmään, johon liittyvät kiinteänä osana erilaiset testit: Amerikassa erityisesti SAT-testit ja meillä lukuisat kokeet kouluaikana, ylioppilastutkinto ja lopulta pääsykokeet jatko-opintojen aloittamisen ehtona. Kaikki tämä testaaminen suosii ylivertaisesti V-ohjautuvaa ajattelua. Asiaan liittyvän ongelman havaitsee, kun muistaa vanhan viisauden ”sitä saat mitä mittaat”. Hieman yksinkertaistaen koulutusjärjestelmä on siis tuottanut hyvää informaatioyhteiskunnan raaka-ainetta, mutta vastaa kehnosti käsillä olevan käsitteellisyyden aikakauden haasteisiin.

Aikakausien murroskohta

Pinkin hieman mutkia suoristava kuvaus maailmanhistorian aikakausista ja niiden aikana tarvituista kyvykkyyksistä on seuraava:

  • 1700-luvulle asti: Maatalousyhteiskunta – peruskyvykkyytenä maanviljelys ja maatilan pito
  • 1800-luku: Teollisuusyhteiskunta – peruskyvykkyytenä tehdastyö
  • 1900-luku: Informaatioyhteiskunta – peruskyvykkyytenä tietotyö (esim. ohjelmointi, kirjanpito, ”numeroiden murskaus”, sopimusten ja analyysien teko)
  • 2000-luku:  Käsitteellisyyden aikakausi  – peruskyvykkyytenä luovuus ja monipuolisuus (tarkemmin: kuusi peruskyvykkyyttä, joista lisää alla)

Pink ei viittaa tällä murroksella globaaliin ilmiöön, vaan nimenomaan kehittynyttä maailmaan kohtaavaan muutokseen. Pinkin mukaan juuri kehittyneen maailman ”perinteisten” tietotyöläisten on viimeistään nyt syytä herätä ruususen unestaan koska maailma ympärillä muuttuu nopeasti ja peruuttamattomasti. Näiden vaikutuspiirin rajausten myötä voi toki pohtia, josko Käsitteellisyyden aikakausi yltää merkittävyydessään aivan edeltäjiensä tasolle. No, aika näyttää.

Uudella aikakaudella tarvittavat ylätason orientaatiot ovat nämä kaksi:

  • Älyllinen käsitteellisyys (High Concept) – kyky hahmottaa ilmiöt ja tunnistaa mahdollisuudet, kyky luoda taiteellista kauneutta, taito luoda mukaansa tempaavia kertomuksia, kyky yhdistää näennäisesti toisiinsa liittymättömät asiat ja luoda näin jotakin uutta.
  • Inhimillinen herkkyys (High Touch) – kyky empatiaan, taito havaita inhimillisen kanssakäymisen hienovaraisuudet, kyky iloon ja taito tuoda se esiin myös kanssaihmisissä, kyky nousta arjen yläpuolelle ja nähdä elämän suurempi tarkoitus ja merkitys.

Nämä kaksi Pink jakaa edelleen kuteen peruskyvykkyyteen: Muotoilu, Tarina, Sinfonia, Empatia, Leikki ja Tarkoitus.

Taustalla vaikuttavat megatrendit

Aikakausien murrokseen liittyy tälläkin kertaa suuria taustalla vaikuttavia voimia, jotka Pink niputtaa kirjassaan kolmeksi keskeisimmäksi näin: Yltäkylläisyys, Aasia ja Automaatio.

Yltäkylläisyys

Halvalla tuotetun, rahdatun ja myytävän tavaran määrä on ylittänyt välittömät materiaaliset tarpeemme jo kauan sitten. Pink kuvaa osuvasti sekä valikoiman räjähdysmäistä laajentumista että hintatason yleistä laskua, minkä seurauksena hankitun tavaran säilyttämisestä on tullut isoa liiketoimintaa – USA:ssa tästä syntyy 17 miljardin dollarin vuotuinen liikevaihto, joka on suurempi kuin esimerkiksi koko elokuvateollisuus. Eikä suomalaisia esimerkkejä tarvitse kaukaa hakea.

Vaihtoehtojen runsauden ja välittömien tarpeiden tyydyttymisen väistämättömänä seurauksena on, että uusien tuotteiden osalta vetoaminen vain rationaalisuuteen, toiminnallisuuteen ja loogisuuteen ei enää riitä ostopäätöksen aikaansaamiseksi. Erottautuminen vaatii halvan hinnan ja toiminnallisuuden lisäksi kauneutta, ainutlaatuisuutta ja syvempää tarkoitusta. Pink kuvaa asiaa lukuisilla esimerkeillä kuten sillä, että kodin sisustamisesta on tullut suurten massojen juttu. Kodin sisustamisessa kyse ei ole enää pelkästä rationaalisuudesta vaan kauneuden vaalimisesta eli kirjoittajan sanoin ”Designer wastebasket – try explaining that one to your left brain!” Paradoksaalista tässä oikean aivopuoliskon suuren mittakaavan esiinmarssissa on, että aivopuoliskoista se vasen on mahdollistanut kaiken tämän tuomalla meille massatuotannon.

Aasia

Viitatessaan Aasiaan yhtenä aikakausimurroksen megatrendeistä tarkoittaa Pink lähinnä perinteisen valkokaulustyön siirtymistä Intian kaltaisiin maihin. Kyse on siis pikemminkin Intia-ilmiöstä Kiina-ilmiön sijaan. Kiinan rooli ikään kuin tulee käsiteltyä edellisessä yltäkylläisyyttä koskeneessa kohdassa. Nyt Pink lisää vettä myllyyn ja varoittaa, että seuraavana vuorossa on suuri osa nykyisistä tietotyöpaikoista.

Tietotyön ulkoistus merentakaisiin maihin jatkuu kiihtyvällä tahdilla. Pelkästään Intiassa valmistuu 350.000 insinööriä joka vuosi. Asia konkretisoituu vaikkapa intialaisen Wipron sivuston avulla. Intiaan vertautuvat monet muunkin alhaisen kustannustason ja (riittävän) korkean osaamisen maat kuten Venäjä, Puola, Brasilia, Egypti, Unkari ja Kiina. Verrattuna kehittyneeseen maailmanosaan on palkkakustannuksissa iso ero, joka ei ole aivan pian häviämässä.

Tästä kaikesta seuraa, että läntisen maailman V-ohjautuville tietotyöläisille kyyti voi olla todella kylmää. Kyseessä onkin painajainen, joka on vain pahentumassa. Pitkän aikavälin vaikutukset ovat massiivisia. Pink tarjoaa vastalääkkeeksi O-ohjautuvuutta.

Automaatio

Automaatio yhdistetään perinteisesti vain haalarihommiin kohdistuvaan uhkaan. Mutta ajat muuttuvat myös näiltä osin. Tietotekniikan kehittymisen myötä uhka on nyt yhtä lailla todellinen myös tietotyön tekijöille. Pink ottaa esimerkiksi Kasparovin häviön Deep Blue tietokoneelle vuonna 1997. Aiheesta on myös lyhyt Youtube-dokumentti.

Vaikka shakin peluu onkin varsin harvinainen ammatti, korvaa siis automaatio enenevissä määrin myös tietotyötä – tarkkaan ottaen V-ohjautuvaa tietotyötä, joka on konein korvattavissa. Tällaista työtä kuvaavat seikat kuten rutiini, toisto ja  yksiselitteiset ohjeet. Pink viittaa muun muassa kirjanpito-ohjelmistoihin, lääketieteellisen diagnostiikan automatisointiin ja perusjuridiikkaan. Viimeksi mainitusta esimerkki ”avioero verkosta”, www.completecase.com.

Huomioita

Vuosia sitten, mutta A Whole New Mind julkaisuajankohdan jälkeen, tapahtunut iPhone julkistus tarjoaa herkullisen esimerkin. Huhun mukaan nokialaisen tuotekehitysinsinöörin tekemä tuotteiden ominaisuuslistojen vertailu osoitti vastaan sanomattomasti miten paljon parempia Nokian älypuhelimet olivat. V-ohjautuva insinööri ei kaiketi ollut lukenut Pinkin tuoretta kirjaa eikä havainnut, että joskus less IS more. Älypuhelimien liiketoimintaympäristö on siis muutamassa vuodessa kokenut täydellisen mullistuksen painopisteen siirtyessä toiminnallisista ominaisuuksista käytettävyyteen, brändiin ja perinteisen insinöörilogiikan ulottumattomissa oleviin tunnetason ja merkityksen asioihin. Daniel Pinkin sanoin High Concept ja High Touch seikkoihin. Taustalla vaikuttavat voimat ovat yhtä lailla sosiaalisia kuin teknologisiakin.

Tietotyön merten takaiseen ulkoistukseen (offshoring) liittyy toki muitakin voimia kuin Pinkin mainitsemat. Suurissa tietojärjestelmähankkeissa ilmenneet ongelmat sekä tuottavuuteen ja laatuun liittyvät haasteet toimivat ilman muuta ulkoistuksen vastavoimina. Oma arvioni asiassa on, että kaikki näihin vastavoimiin liittyvät seikat ovat luonteeltaan väliaikaisia ja ongelmat ratkaistavissa. Sen sijaan Pinkin mainitsemat voimat ovat pysyviä tai ainakin hyvin pitkäaikaisia joten megatrendi lienee juuri niin kuin teoksen kirjoittaja asian kuvaa.

Kuusi uutta peruskyvykkyyttä

Kirjoittaja ei vain pelottele V-ohjautunutta lukijaansa tulevaisuuden kauhuskenaarioilla, vaan menee varsin pitkälle kuvatessaan vastalääkkeen, joka muodostuu kuudesta O-ohjautuneesta peruskyvykkyydestä.

Muotoilu

Kirjoittaja määrittelee muotoilun (design) ihmisen kyvyksi muokata ympäristöään tavoilla, jotka eivät ilmene sellaisenaan luonnossa ja jotka palvelevat tarpeitamme ja tuovat tarkoitusta elämäämme. Muotoilussa kyse on sekä hyödyllisyydestä (utility) että merkittävyydestä (significance). Esimerkkinä käy yritysesitettä tekevä graafinen suunnittelija, jonka pitää varmistaa esitteen luettavuus. Hyödyllisyys riippuu tästä. Mutta ollakseen riittävän hyvä tulee esitteen myös viestiä asioita, joita pelkät sanat eivät välitä. Merkittävyys riippuu tästä.

Konkreettisen muotoiluesimerkin Pink tarjoaa seuraavalla kiteytyksellä: 1% leivänpaahtimen ajasta liittyy hyödyllisyyteen, 99% merkittävyyteen. On siis ihan luontevaa kysyä miksi paahtimen ei pitäisi olla ennen kaikkea hyvän näköinen lojuessaan pöydällä päivät pitkät.

Muotoilu muuttaa yrityksen kilpailulogiikan. Aikaisemmin kilpailu käytiin ensisijaisesti hinnalla tai laadulla, tai näiden yhdistelmällä, mutta nykyään näillä pääsee vasta mukaan kisaan. Lopullinen voittaja ratkeaa sillä, kuka pystyy taklaamaan asioita kuten kauneus, erikoisuus ja syvempi tarkoitus.

Pink esittää, että nykyään hyödyllisyys on laajalle levinnyttä, edullista ja melko helppo saavuttaa. Ja tämä lisää merkittävyyden arvoa. Aiemmin kuvatun yltäkylläisyyden myötä muotoilusta on tullut kriittinen elementti nykypäivän liiketoiminnassa – keino erottautumiseen ja jopa uusien markkinoiden luomiseen.

Kyky muotoilla ja luoda uutta on erityisen kriittistä kun Yltäkylläisyys, Aasia ja Automaatio tekevät tavaroista ja palveluista arkipäiväisiä kulutushyödykkeitä kiihtyvällä tahdilla. Selviytyäkseen yrityksen on luotava jatkuvasti uusia innovaatioita, keksittävä kokonaan uusia tuotekategorioita ja yleensäkin ”annettava maailmalle jotakin sellaista, mitä se ei tiennyt kaipaavansa.” Eli liiketoimintaa innovaatioparadigman hengessä.

Kirjan ulkopuolelta poimittu esimerkki voisi olla Applen (Steve Jobsin) synnyttämä tuotekategoria iPod/iTunes, minkä sivuvaikutuksena mullistui koko musiikkiteollisuus. Myös iPad edustaa uutta tuotekategoriaa, joka varsin yllättävästikin on osoittautunut olevan jotakin sellaista, jota maailma ei tiennyt kaipaavansa. Kun vielä huomioidaan iPhonen vaikutus markkinaan voitaneen todeta Applen useita vuosia jatkunut uusiutuminen ja pelin hallinta innovaatioparadigman vallitessa – mistä palkintona yrityksen arvon hurja kasvu.

Tarina

Ihminen muistaa tarinat helpommin kuin faktat koska tarinat vastaavat hyvin pitkälle sitä, miten ihmisen muisti ylipäätään toimii. Suurin osa kokemuksistamme, tietämyksestämme ja ajattelustamme organisoituu tarinoiden muodossa. Tarina onkin ihmisen kokemisen kannalta muotoilun veroinen asia.

Pink torjuu tarinoita väheksyvän vertailun: tarinat viihdyttävät, mutta faktat valaisevat; tarinat harhauttavat, mutta faktat paljastavat; tarinat ovat vain peitto, mutta faktat ovat totta. Kirjoittaja esittääkin, että mielemme ei todellisuudessa toimi näin.

Mielenkiintoiseksi tarinan ja faktojen vertailu käy, kun Pink muistuttaa faktojen saatavuudesta Internetin aikakaudella. Faktat ovat nykyään nopeasti ja kaikkialla saatavia ja lähes ilmaisia. Muun muassa hakukoneiden ja Wikipedian myötä tilanne on täydellisesti muuttunut kuluneiden 10-15 vuoden aikana. Ja tämä kehityshän on vasta aluillaan – erilaiset Avoin Data -hankkeet alentavat entisestään puhtaiden faktojen suhteellista merkitystä.

Tässä uudessa tilanteessa tärkeäksi muodostuukin se, miten kykenee liittämään faktat oikeaan viitekehykseen ja viestimään tämän kokonaisuuden tunnetason vaikuttavuudella. Ja tästähän tarinointikyvystä onkin kyse – viitekehyksen rikastamisesta tunteella. Pink maalaileekin, että tarina majailee siellä, missä älyllinen käsitteellisyys ja inhimillinen herkkyys kohtaavat.

Kirjoittaja korostaa tarinan merkitystä myös päätöksentekoon liittyen: tarina täydentää tyypillisiä päätöksenteon ainesosia eli logiikkaa ja faktoja kuvaamalla kontekstin ja välittämällä tunteisiin liittyviä asioita. Vastaavasti kyky tarinankerrontaan voi olla erittäin hyvä lisä johtamisen työkalupakkiin erityisesti silloin kun organisaatio pitää saada muuttumaan, liikkeelle ja energisoitua uusien mahdollisuuksien tai haasteiden edessä. Näin tarinointi kytkeytyy suoraan myös strategiseen ketteryyteen.

Hyvän muotoilun tavoin hyvä tarina voi edistää myös markkinassa erottautumista. Esimerkin tästä Pink antaa kiinteistövälityksestä, jossa kyse on myös kotien – ei vain asuntojen – ostamisesta ja myymisestä.

Sinfonia

Sinfonia on kirjoittajan valinta nimelle, joka tarkoittaa kykyä yhdistää asioita. Kyse on synteesistä analyysin sijaan, kyvystä nähdä yhteys päällisin puolin riippumattomien asioiden välillä, sekä kyvystä hahmottaa ilmiöitä ja laajoja kokonaisuuksia. Sinfoniaan kuuluu myös taito luoda uutta yhdistämällä jotakin sellaista, jota kukaan ei ole huomannut aiemmin yhdistää.

Taito on erityisen tärkeä modernin elämän vaihtoehtojen ja ärsykkeiden viidakossa, jossa kyky nähdä iso kuva – eli tunnistaa se millä todella on merkitystä – voi olla merkittävä etu henkilökohtaisen hyvinvoinnin tavoittelussa.

Tässä yhteydessä Pink luo myös raja-aitojen ylittäjät -käsitteen (boundary crossers), jolla hän tarkoittaa ihmisiä, jotka hankkivat itselleen erityisosaamista usealla eri elämänalueella. Tällä voi olla innovatiivisuuden kannalta hyvin suuri merkitys, koska juuri tällaiset ihmiset pystyvät liittämään toisiinsa asioita ja ilmiöitä, joita kukaan muu ei ole huomannut kytkeä. Juuri raja-aitojen ylittämiseen liittyy usein luovuus. Luovimmat ihmiset huomaavat asioiden suhteita, joita me muut emme lainkaan havaitse. Tämä liittyy hyvin läheisesti uusien liiketoimintamahdollisuuksien tunnistamiseen ja erityisesti liiketoimintainnovointiin, ja sitä kautta myös kilpailukykyyn – varsinkin jos hyväksyy väittämän, että moderni kilpailu käydään pitkälti juuri liiketoimintamallien välillä.

Psykologinen androgyyniys voi olla myös etu. Kirjoittajan mukaan luovimmat tytöt ovat muita tyttöjä dominoivampia ja rajumpia, ja vastaavasti luovat pojat muita poikia herkempiä ja vähemmän aggressiivisia. Metaforien eli vertauskuvien käyttö ajattelun apuna on myös tärkeä sinfonian elementti. Tässä kohtaa kirjoittaja viittaa taas ihmisen tapaan ajatella – joka hänen mukaansa perustuu pitkälti juuri metaforien hyödyntämiseen.

Pink korottaa panoksia toteamalla, että pelkkä suhteiden näkeminen ei riitä – tulee nähdä myös suhteiden suhteita (relationships between relationships). Tässä kyse on systeemiajattelusta, gestalt-ajattelusta taikka vain kokonaisvaltaisesta ajattelusta. Eli ennen muuta ison kuvan hahmottamisen kyvystä.

Systeemiajatteluun liittyy myös kirjan väite, että self-made miljonäärit ovat neljä kertaa useammin dysleksisiä kuin populaatio keskimäärin. Miksi? Koska dysleksikoilla on rajoittunut V-ohjautuva ajattelu, mikä antaa tilaa O-ohjautuvuudelle eli intuitiolle, ongelman ratkaisulle ja ison kuvan hahmottamiselle. Kuuluisa esimerkki tästä on Virginin perustaja Richard Branson. Mielenkiintoinen on myös tarina Sidney Harmanista, joka palkkaa johtajiksi mieluummin runoilijoita kuin MBA-tutkinnon omaavia: ”Get me some poets as managers. Poets are our original systems thinkers.”

Empatia

Empatiassa on kyse kyvystä asettua toisen ihmisen asemaan ja kokea mitä toinen tuntee. Empatia ja sympatia menevät usein sekaisin; sympatialla tarkoitetaan pahoillaan olemista jonkun puolesta.

Empatian tärkeys osana käsitteellisyyden aikakautta liittyy ennen muuta kahteen asiaan: empatiaa ei voi ulkoistaa (offshore) eivätkä koneet ole koskaan empaattisia. Toisin sanoen, vaikka työn voisikin siirtää Intiaan ei empatia välity sieltä käsin.

Toisaalta tietokoneet ovat autistisia mitä tulee kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Esimerkiksi automaattinen puhelinpalvelu voidaan kyllä opettaa mekaanisesti tunnistamaan ärtymys soittajan äänessä, mutta tunnistuksen jälkeen puhelu joudutaan siirtämään ihmiselle.

Erityisen merkityksellinen empatia on terveydenhoitoalalla: lääketieteellinen diagnostiikkaohjelma ei koskaan voi korvata kuuntelevaa ja potilaaseen kokonaisvaltaisesti suhtautuvaa lääkäriä.

Leikki

Fordin autotehtaassa rangaistiin 1940-luvulla siitä, jos töissä oli niin hauskaa että nauroi. 30 vuotta myöhemmin start-up nimeltä Southwest Airlines – josta tuli yksi kaikkien aikojen menestyksekkäimmistä (lento)yhtiöistä – otti hauskuuden kiinteäksi osaksi tarjontaansa ja erottautumisen keinoksi. Pink muistuttaa meitä osuvasti näin: ”The opposite of play isn’t work. It’s depression.” Henry Ford ajatteli asian toisin.

Myöhemmin leikin, pelien ja huumorin käyttö liiketoiminnan eri osa-alueilla on saanut paljon ilmaa siipiensä alle. Huumorin on todettu korreloivan johtamisen tehokkuuden kanssa, olevan osoitus korkeasta tunneälystä sekä liittyvän aivojen oikean puolen toimintatapaan yleisemminkin. Taitava huumorin käyttö parantaa johtamistyötä vähentämällä ihmisten välisiä jännitteitä, helpottamalla vaikeiden asioiden viestintää ja käsittelyä, sekä auttamalla kritiikin vastaanottoa ja työstämistä.

Pelit ja pelaaminen leviävät puhtaan viihdekäytön ulkopuolelle. Sotilaat ovat olleet kiinnostuneita pelien käytöstä harjoittelun apuna jo pitkään. Peleillä odotetaan olevan paljon käyttöä koulutuksen tehostajana myös yleisemmin. Yksi tuore kiinnostava tapaus on Deal Machine, joka käyttää peliä myynnin johtamisen välineenä – ”Winning the Sales Game”.

Naurussa kyse on paljon muustakin kuin vitseistä. Se liittyy ennen muuta yhdessä oloon ja ihmissuhteisiin. Emme useinkaan naura yksin vaan pikemminkin ryhmässä. Nauru voi olla hyvin tärkeä keino työpaikalla ilmenevän stressin lieventämiseen. Nauravien ihmisten sanotaan olevan myös luovempia ja tuottavampia.

Kekseliäisyys ja leikki ovat hyvin lähellä toisiaan. Väitetään että parhaat keksijät ovat leikkisiä ja että parhaat pelaajat ovat kekseliäitä. Lisää leikin ja innovoinnin yhdistämisestä täällä.

Tarkoitus

Käsitellessään (elämän) tarkoitusta Pink joutuu väistämättä uimaan varsin syvissä vesissä ja välillä tuntuukin siltä, että hän haukkaa liian suuren palan. Hän lähtee liikkeelle viittauksella keskitysleiriltä selvinneen Viktor Franklin kirjaan Man’s search for meaning, jossa sen kirjoittaja esittää että emme viime kädessä etsi nautintoja vaan tarkoitusta elämäämme ja että juuri tämä tarkoituksen etsiminen on koko olemassa olomme moottori ja motivaation lähteemme. Frankl käynnisti ajattelullaan logoterapian, joka on psykoterapian yksi tärkeistä suuntauksista.

Pinkin viestin keskeinen ajatus on, että elintason kohoamisen ja yltäkylläisyyden myötä, kun elämä ei ole enää suoranaista selviytymiskamppailua, meillä on mahdollisuus pyhittää enemmän aikaa ja ajatuksia juuri tämän syvällisemmän tarkoituksen pohtimiseen ja etsimiseen.

Kirjoittaja esittää, että kyse ei ole vain pienen vähemmistön harrastelu-puuhastelusta, vaan että transitio materiakeskeisyydestä tarkoituksen etsimiseen on historiallisen iso kulttuurillinen muutos, joka koskettaa satoja miljoonia ihmisiä. Materialistiset arvot korostavat taloudellista ja fyysistä turvallisuutta kun taas jälkimaterialistinen ajattelu (postmaterialist priorities) korostaa itseilmaisun ja elämisen laadun tärkeyttä. Lähtien hieman erilaisesta tulokulmasta, mutta päätyen pitkälti samaan johtopäätökseen, Morgan Stanleyn Mary Meeker viittaa esityksessään Internetin vaikutuksista kevyen omistuksen sukupolveen (Asset-Light Generation).

Pink kirjoittaa paljon myös henkisistä/hengellisistä arvoista (spirituality) ja näiden kasvavasta merkityksestä. Hän tuo esiin, että kyse ei ole välttämättä uskonnollisuudesta ja kytkee asian juuri elämän tarkoituksen ja merkityksen etsimiseen. Kytkentä aivoihin on tässäkin asiassa olemassa: henkisyys/hengellisyys ja jonkinlainen mystiikan haku näyttäisi olevan kovakoodattuna ihmisen aivoihin (mistä osoituksena vaikkapa alkuperäiskansojen tuhannet uskonnot).

Huomioita

Pinkin sinänsä ansiokas ja kunnianhimoinen 6-kohtainen lista ei ole täysin ongelmaton. Mitä pidemmälle listaa pääsee sitä epäselvemmäksi käy asiayhteys alkuperäiseen perusteluun: käsitteellisyyden aikakauden vaatimuksiin. Toisaalta kirjoittaja on kyllä täysin johdonmukainen avatessaan ja kuvatessaan jo hyvin aikaisessa vaiheessa esiin tuomiaan älyllisen käsitteellisyyden ja inhimillisen herkkyyden yksityiskohtia. Lisäksi hän myös kuvaa yksityiskohtaisia harjoitteita, joita tekemällä lukija voi parantaa omaa suoritustaan kullakin kuudesta osa-alueesta.

Liiketoiminnan ja strategisen johtamisen näkökulmasta melko helpot tapaukset ovat Muotoilu, Tarina ja Sinfonia – eli asiayhteyden ja sen myötä tärkeyden hahmottaminen on varsin suoraviivaista. Sen sijaan Empatia, Leikki ja Tarkoitus vaativat jo pientä ponnistelua asiayhteyden hahmottamiseksi. Näistä Leikki on innovointikytkennän myötä vielä suhteellisen selvä tapaus. Empatian osalta ongelmaksi muodostuu kapea-alaisuus: merkitys lienee suuri vain joillakin toimialoilla, joten yleistystä on vaikea tehdä koskemaan kaikkia toimialoja vaikka hyväksyisikin perusolettaman käsitteellisyyden aikakauden alkamisesta. Tarkoitus on joukon hankalin tapaus koska vaikutus on vain epäsuora – sosiaalisen megatrendin aiheuttama muutos liiketoimintaympäristössä – mutta jos kirjoittajaan on uskominen, niin vaikutus ei ole lainkaan vähäinen. Suuntaa asiassa näyttänevät erilaiset ympäristösertifikaatit, joita seurataan ja uutisoidaan ja joiden negatiivisista ja positiivisista vaikutuksista ovat päässeet nauttimaan sekä suomalainen metsäteollisuus että Nokia.

Listan merkitystä liiketoiminnan johtamisen kannalta kuvatessaan Pink ei tee eroa kuluttajaliiketoiminnan ja investointihyödykkeiden välillä. Tämä on valitettavaa, koska asia jää näin lukijan omien arvioiden ja arvailujen varaan. Tässä suhteessa älypuhelinmarkkinan murros on se helppo tapaus, mutta aika paljon suomalaisestakin liiketoiminnasta on tällaisten sosiaalisten trendien välittömän vaikutuspiirin ulkopuolella. Toisaalta myös B2B-liiketoiminnassa sekä käyttäjät että ostajat ovat myös ihmisiä, jolloin esimerkiksi muotoilun merkitys ei ole aivan vähäinen vaikka mitään syvällisempää itseilmaisua ei niiden käyttöön välttämättä aina liittyisikään – pois lukien Applen tietokoneen työkalukseen vaativat työntekijät.

Viimeistään sprituality -asioihin päästessä mieleen hiipii ajatus, että nyt Pink haparoi ja kuopii liian syvältä. Toisaalta kyse voi olla ennen muuta kielellisistä ja kulttuurillisista eroista. Kielellisistä siksi, että henkisyys ja hengellisyys assosioituvat suomalaisessa kielenkäytössä ehkä tarpeettomankin usein mystiikkaan ja muuhun diipa-daapaan taikka sitten uskontoon. Mutta ero lienee myös kulttuurillinen: eurooppalaisessa tai varsinkaan pohjoismaalaisessa kontekstissa näitä asioita ei ole totuttu yhdistämään samalla tavoin kuin amerikkalaiset sen tekevät. Toisaalta kirjan arvo tai ymmärrettävyys eivät olisi kärsineet lainkaan siitä, että Pink olisi lopettanut oman käsittelynsä tarkoitukseen ja merkitykseen (meaning & purpose).

Yhteenveto

Pink kytkee teesinsä mainiosti modernin maailman ilmiöihin ja trendeihin. Hän on kiinnostunut ihmisten hyvinvoinnista yleisesti, mutta yhdistää tämän sujuvasti liikkeenjohdon ja politiikan teon oppeihin. Monet kirjassa esitetyt ajatukset eivät ehkä enää tyrmää uutuusarvollaan, mutta toimivat silti hyvänä herätyksenä ja ajattelun katalysoijina. Parhaimmillaan kirja onkin Sauli Niinistön kuvaama unilukkari.

Sosiaaliset trendit ovat tärkeä osa yrityksen liiketoimintaympäristöä – myös silloin, kun ne liittyvät pehmeisiin asioihin ja arvoihin kuten ”elämän tarkoitus” tai ”ympäristöstä välittäminen”. Pinkin kirja auttaa osaltaan tunnistamaan näitä ja miettimään parasta reagointitapaa.

Useimpiin Pinkin havaintoihin on lähtökohtaisesti helppo yhtyä. Mutta ovatko johtopäätökset oikeita? Seuraako tästä kaikesta aikakauden murros niin kuin Pink väittää? Onko ongelmien ytimessä liiallinen V-ohjautuvuus ja onko oikea lääke O-ohjautuvuuden lisäys siten kuin kirjoittaja ehdottaa? Yksiselitteistä vastausta näihin kysymyksiin ei tietenkään ole olemassa, mutta ainakin kirjoittaja on oikeilla jäljillä. Lisäksi asian käsittelytapa on aidosti innovatiivinen ja jopa ainutlaatuinen: kirja yhdistää varsin uskottavasti montakin täysin erillistä elämän aluetta anatomiasta psykologiaan ja onnellisuuden etsinnästä liikkeenjohtoon ja politiikkaan, unohtamatta varsin terävänäköistä analyysia globaalin työnjaon peruuttamattomasta muutoksesta. Tällainen poikkitieteellisyys on harvinaista ja ansaitsee varauksettoman tunnustuksen erityisesti huomioiden lähestymistapaan liittyvät ongelmat ja sudenkuopat. Kaiken kaikkiaan kirjoittaja selviää ottamastaan haasteesta mallikkaasti.

Niiltä osin kuin havainnot ja johtopäätökset eivät välity riittävän perusteellisesti tai uskottavasti tämän kirja-arvion kautta, voi kirjan lukemista lämpimästi suositella – oli pääasiallisena motivaationa sitten henkilökohtainen kehittyminen taikka strategisen johtamisen parantaminen. Lievistä ongelmistaan huolimatta on Daniel Pinkin teos merkittävä apu modernin elämän ja liiketoimintaympäristön ymmärtämiseen ja niissä molemmissa menestymiseen.

Leave a Reply

  

  

  

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>