Suunnitteluajattelu, päätösajattelu ja aivot

Iain McGilchrist kertoo hämmästyttävän tarinan aivoista, historiasta ja aivojen käyttäjästä osana modernia yhteiskuntaa. Tarina varustettuna hienolla animaatiolla on kuultavissa ja nähtävissä täällä. Jutussa on montakin mielenkiintoista ja opettavaista näkökulmaa ja koska sekä tarina että animaatio etenevät vauhdilla, kaiken irti saamiseksi joutuu monet kohdat katsomaan useampaan kertaan.

Aivot ja aivojen puoliskot

Tässä muutama kiinnostava poiminta – näkökulmaa vaihtamalla löytyy vielä  lukuisia muita. Tärkeimmissä kohdissa on videon aikamerkintä.

Kuten tunnettua, on ihmisaivojen puoliskoilla toisistaan melkoisesti eroavat roolit. Vasen puolisko on käytössä kun jo tiedetään, että käsillä oleva asia on tärkeä ja kun halutaan olla tarkkoja. Vasemman puoliskon vahvuuksia ovat keskittyminen, analyyttisyys ja yksityiskohdat.

Oikea puolisko hallitsee puolestaan asioita kuten havainnointi, valppaus, avoimuus, laaja-alaisuus ja pitkäjänteisyys. Oikea puoli erottaa jo koetusta poikkeavat uudet jutut. Se ymmärtää kontekstin ja merkityksen, sekä näkee analogiat ja asiayhteydet.

Vasen puolisko mahdollistaa kyvyn muokata asioita, jotka ovat tunnettuja, staattisia, kiinnitettyjä, erillisiä ja kontekstista riippumattomia (decontextualized) – ja siis konkreettisia. Vasen aivopuolisko pystyy näin luomaan “oman maailmansa”, ikään kuin täydellisen suljetun järjestelmän (7:25).

Oikean aivopuoliskon maailmassa asiat eivät ole koskaan tarkasti tunnettuja vaan kaikkeen liittyy tietty epävarmuus ja muutos; asioilla on kytköksiä ja asiat ovat usein vain implisiittisiä eksplisiittisyyden sijaan.

Toisin sanoen, siinä missä vasen aivopuolisko auttaa muokkaamaan maailmaa (vaikkapa työkalujen avulla), auttaa oikea ymmärtämään sitä. Oikea kertoo meille sen mikä on “big picture”.

Vaikka kummallakin aivopuoliskolla on ikään kuin oma luotu maailmansa, ihminen kuitenkin yhdistelee noita maailmoja koko ajan asiaa sen kummemmin miettimättä (7:40). McGilchrist myös korostaa, että sekä järkeily että mielikuvitus tarvitsevat molempia aivopuoliskoja, joten täydellistä lobotomiaa ei kannata edes mielikuvissa tehdä.

Ihminen modernissa maailmassa

“Aikojen alussa” yhteiskunta ja eläminen siinä on ollut McGilchristin mukaan melko hyvin tasapainossa suhteessa aivopuoliskoihin ja niiden vahvuuksiin, mutta että sittemmin yhteiskunta alkoi suosia vasenta puoliskoa oikean kustannuksella.

Toiaalta moderni yhteiskunta alkaa olla vaikea ja monimutkainen erityisesti vasemman aivopuoliskon kannalta. Harvat asiat ovat oikeasti helppoja ja mustavalkoisia ja tuollainen väite saattaakin olla merkki juuri vasemman aivopuoliskon ylivallasta. “Helpot ratkaisut” euroalueen kriisiin lienevät tästä hyviä esimerkkejä. Tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan, mutta sitä on yhä vaikeampi jäsennellä ja ymmärtää oikeassa kontekstissa. Tiedon relevanttius jää helposti täysin hämärän peittoon. Tätä voi havainnoida vaikkapa tiedotusvälineitä kriittisesti seuraamalla: uutisesta selviää vain harvoin konteksti, jonka avulla uutisen oikea merkitys selviää. Informaatioähky on siis todellinen ongelma. McGilchristin visualisointi on varsin osuva (8:45).

No miten ihminen sitten reagoi tämän haasteen edessä? McGilchristilla on hyvin mielenkiintoisia teesejä.

Yksi niistä on vasemman puoliskon “valta tiedotusvälineiden suhteen Berlusconin tapaan” (9:57). Tällä ilmeisesti viitataan siihen, että kieli ja siihen liittyvä ilmaisukyky sijaitsevat suurelta osin vasemmassa aivopuoliskossa. Vasen puolisko pyrkii siis estämään sellaisten asioiden esilletulon, jotka eivät sen maailmankuvaan sovi. Tämän voi ymmärtää peilihuonevertauksen avulla: (vasemman aivopuoliskon johdolla) ajattelumme päätyy vain heijastelemaan enemmän sitä, mistä me jo tiedämme, että tiedämme, että tiedämme… (10:30). Omien havaintojeni perusteella tätä tapahtuu paljon. Peilit tulee siis rikkoa oikean aivopuoliskon avulla ja vaikkapa Jimi Hendrixin säestyksellä.

Samalla McGilchristinkin muistutus on enemmän kuin paikallaan: järjen käyttö sekä järkeilyn ja kielellisen argumentoinin tärkeys (vasemman aivopuoliskon johdolla) on tänään tärkeämpää kuin koskaan.

Albert Einsteinin ajatuksiin törmää joskun yllättävissä paikoissa, niin tälläkin kertaa. Koko tarinan ehkäpä tärkein kohta tulee aivan lopussa, Einsteinin alunperin kertomana: The intuitive mind is a sacred gift, and the rational mind is a faithful servant. We have created a society that honors the servant but has forgotten the gift (11:08). Siinäpä meille miettimistä vaikkapa osana keskustelua palkitsemisjärjestelmistä.

Strateginen johtaminen – suunnitteluajattelu – päätösajattelu

Mitä ylläolevat havainnot merkitsevät strategisen johtamisen kannalta, tai voisivat merkitä? Erityisesti: miten aivojen rakenne ja toiminta voisi liittyä suunnitteluajatteluun (Design Thinking) ja päätösajatteluun (Decision Thinking)?

Olisi varmaankin uhkarohkeaa väittää, että suunnitteluajattelu = oikea aivopuolisko ja että päätösajattelu = vasen aivopuolisko. Toisaalta McGilchristin tarina ja suunnitteluajattelun heikko asema läntisen maailman koulutusjärjestelmässä näyttäisivät indikoivan ainakin vahvaa korrelaatiota.

Ottamalla Einsteinin ajatus ja McGilchristin teesit vakavasti meidän tulisi siis antaa selvästi suurempi arvo sille, mitä oikea aivopuolisko yrittää meille kertoa. Strategiselle johtamiselle tämä tarkoittaa panostamista kykyyn huomata muutokset liiketoimintaympäristössä. Vasen aivopuoliskohan kertoo meille tämän: tehdään samaa lisää, mutta tehokkaammin (prosesseja, laatua ja toimintaa tehostaen). Oikea aivopuolisko on se,  joka antaa ensimmäisen indikaation siitä, että riippumatta laadusta tai yksikköhinnasta, kohta tätä ei osta enää kukaan koska teknologia muuttuu tai sosiaaliset trendit aiheuttavat perustavanlaatuisen muutoksen kuluttajien ostokäyttäyttäytymisessä.

Tarvitsemme oikean aivopuoliskon kykyä yhdistää liiketoimintaa ympäröivät hiljaiset signaalit kokonaisuudeksi, jolla voi olla ratkaiseva merkitys yrityksen tulevaisuuden kannalta. Vasen aivopuolisko ei tiedä mitä tehdä moisilla signaaleilla – eiväthän ne tunnu liittyvän käsillä olevaan tuotteeseen millään tavoin. Yritysten liiketoimintaympäristön muuttuessa monimutkaisemmaksi ja dynaamisemmaksi on selvää, että oikean aivopuoliskon väheksymisen aika on peruuttamattomasti ohi. Strategista ketteryyttä ei pelkällä vasemmalla aivopuoliskolla saavuteta.

Suunnitteluajattelu ja päätösajattelu ovat käyttökelpoisia käsitteitä kuvaamaan erilaisia johtamisen tilanteita ja suhtautumista niihin. Lisää aiheesta täällä. Päätösajattelun liiallista dominanssia voi verrata edellä mainittuun vasemman aivopuoliskon luomaan täydelliseen suljettuun järjestelmään, jonka puitteissa kaikki asiat näyttävät loogisilta, hyviltä ja tehokkailta, mutta joka on viime kädessä tyhjä – koska korvaava teknologia tekee koko järjestelmän tarpeettomaksi!

On lohdullista, että suunnitteluajattelu ja päätösajattelu voivat yhdistyä samassa persoonassa – kyseessähän ei tarvitse olla sen kummempi asia kuin mitä McGilchrist edellä esittää aivopuoliskojen luomien maailmojen joustavasta vuoropuhelusta ja vaihtelusta. Eräässä toisessa keskustelussa esitetty ajatus, että nämä kaksi kykyä eivät voisi esiintyä samassa henkilössä – tai että ne esiintyvät vain erittäin harvoin – on siis todennäköisesti väärä. Kyse on enemmänkin siitä, kiinnitetäänkö asiaan huomiota organisaation johtamisessa sekä henkilökohtaisella tasolla osana johtajan omaa kehityssuunnitelmaa.

3 comments to Suunnitteluajattelu, päätösajattelu ja aivot

  • Kiitos mielenkiintoisesta artikkelista! Aivot on mielenkiintoinen elin ja on aina yhtä mielenkiintoista nähdä, miten eri aikakausina tiede ajattelee ajatuksen synnystä.

  • Jukka Aakula

    Hiukan lisää mielenkiintoista biologiaa johtamiseen liittyen Harvard Business Reviewssä:

    http://hbr.org/2011/11/how-earlobes-can-signify-leadership-potential/ar/1

    Ps. Kauppalehti kuvasi tutkimusta näin:

    Rujot ja rumat ovat parempia muutosjohtajia kuin täydellisen kauniit yksilöt.

    Evoluutiobiologia opettaa, että ihmiset, joiden keho on symmetrinen, ovat myös terveempiä, älykkäämpiä ja hallitsevampi kuin toiset. He ovat niitä alfauroksia, jota nousevat huipulle varsinkin hierarkisissa organisaatioissa.

    Kolme professoria väittää Harvard Business Review -lehdessä kuitenkin, että muutosjohtamisessa klassisen tasapainoisen kaunis johtaja voi olla taakka. Hyvällä muutosjohtajalla on esimerkiksi korvat eri paria ja käsissä eripituiset sormet.

    Professorit Carl Senior, Robin Martin ja Michael West väittävät, että ulkoisesti vähemmän täydelliset henkilöt pystyvät valokuvamallityyppiä paremmin innostamaan seuraajia laittamaan ryhmän yhteisen hyvän oman edun tilalle. Professorit väittävät tutkimustuloksiin vedoten, että tällaiset ryhmät suoriutuvat tehtävistään parhaiten.

    Tutkijat huomattavat, että löydökset tuovat uuden ulottuvuuden keskusteluun, onko johtajuus synnynnäinen ominaisuus vai voidaanko sitä opettaa.

    – Uskomme, että epäsymmetria ei sinänsä tee ihmisistä hyviä muutosjohtajia. Sen sijaan väitämme, että näiden yksilöiden lapsuuteen liittyvät toisten ihmisten käsitykset, jota muokkaavat heitä menestyjiksi.

    Professoreiden tutkimuksessa 80 opiskelijaa täytti kyselylomakkeen, jossa selvitettiin heidän johtamistyylejään. Toisessa vaiheessa 42 opiskelijaa johti pieniä tiimejä, joiden tarkoituksena oli valmistaa ja markkinoida uusi automalli. Aikaa oli 22 viikkoa ja käytössä tietokonesimulaatio.

    Molemmissa tutkimuksissa mitattiin johtajien korvien symmetriaa, ranteiden leveyksiä ja sormien pituuksia. Niille annettiin epäsymmetriapisteet.

    Ensimmäinen tutkimus osoitti, että hyvin epäsymmetriset ihmiset pitivät kykyään johtaa muiden tunteita, tunnustaa toisten tarpeet ja inspiroida toisia muita suurempina. Toinen tutkimus todensi asian: mitä epäsymmetrisempi vastaajan keho oli, sitä paremmin tiimi riippumattomien arvioiden mukaan suoriutui.

    Joukkueet, joissa oli epäsymmetriset johtajat, saivat lähes 20 prosenttia parempia tuloksia kuin muut.

    Tutkijat korostavat, että vaikka epäsymmetria oli enimmäkseen tuskin havaittavaa, ihmiset ovat alitajuisesti herkkiä heille.

    Tutkijat olettavat, että epäsymmetria synnyttää taipumusta kehittää empatiaa, sosiaalista älykkyyttä. Se myös kehittää ihmistä siihen suuntaan, joka laittaa heidät vakuuttamaan, ettei hän ole luotaantyöntäviä tai tyhmiä.

    Näistä taidoista voi olla enemmän hyötyä kuin taipumuksesta puhtaaseen määräävän aseman käyttämiseen johtotehtävissä.

    Tutkijat eivät ole ensimmäisiä, jotka väittävät, että biologia vaikuttaa johtajuuteen. Hiljattain brittiläisessä kaksostutkimuksessa todettiin, että 49 prosenttia muutosjohtamisen ominaisuuksista ovat perinnöllisiä.

    • Niko & Jukka, kiitos kommenteista ja kontribuutiosta!

      Ymmärretään maailmaa ja sen ilmiöitä taas piirun verran enemmän.

      “Connecting the dots”, eli avoimin mielin erilaisten asioiden epätavallinen yhdistäminen tuo joskus hyvinkin merkittäviä löydöksiä. Steve Jobs viittasi kalligrafian opintoihin selittävänä tekijänä Applen voitokkaaseen muotoiluun ja käyttökokemukseen.

      Toisaalta vasenta aivopuoliskoa tarvitaan suodattamaan selvät hutilyönnit kuten uskomuksen siihen, että planeettojen asema syntymähetkellä määrää kohtalosi…

      Ja sitten ovat nämä tosi hämärät tapaukset kuten valon johtaminen korvien kautta aivoihin piristämään kaamoksen keskellä – nähtävästi tälle alkaa nyt löytyä ainakin alustavaa tieteellistä todistusta. Aivan korporaatioelämäni loppulaidalla eteeni tuli tuoteidea, jossa ilmeisen vakavasti ehdotettiin tätä. Argumentaation puuttuessa vasen puoli aivoistani otsikoi asian “huonoa pilaa”, minkä myös sisällytin vastineeseeni. On hassua ja erikoista huomata olleensa väärässä tämänkaltaisessa asiassa…

Leave a Reply to Jukka Aakula Cancel reply

  

  

  

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>